Täällä taas!

Blogiin kirjoittelu on jäänyt (naurettavan) vähälle, nopeimmat huomaavatkin, että edellinen talviaiheinen banneri keikkuu viellä kotisivujen yläreunassa. Jospa saisin jonkun tekemään uuden ja kesäisemmän.. Tänään sain kumminkin aikaiseksi päivittää kotisivujen välisivuja ja rustata pienen tekstinkin, joka kertoo puolen vuoden tapahtumista. Suurin osa päivityksestä tulee olemaan kuvia, sillä koneella olo särkee jo päätä! Huomenissa olisi tarkoitus päivittää muutama blogihaaste, niitä odotellessa..

  

Petsieläisiä miittailtiin Jämsässä 26.2.2012! Totti-tipsu, Mosku-kessu, Nita-seropi, Jazzy
+ eristetty sakemanni ja koiraton Viivi © Viivi Saarikko

 

19.4.12 Ira ja Telma kävi yökylässä! kuvan aikana ei viellä ymmärretty
leikkiä, mutta kuinkas kävi jalkapallokentällä? kuraisesti.



Tampereen KV:n aikaan oli ruuhkaa! Kuu-geesi&Janniina, Pitu-lagotto,
Jazzy ja Lassi-käppänä&Nea, sekä koirattomat Ira ja Vilma.



Korpilahti RN 17.5.2012 AVO-ERI1 SA PN1 SERT ROP + ryhmässä TOP8!



18.5.12 Aina siellä missä tapahtuu! Lenkillä pongattiin kolaripaikka ja pitihän se ikuistaa..



SE TAPAHTUI! Tampere RN 27.5.2012 AVO-ERI1 SA PN2 SERT -> FI MVA



Uhkasin, että valioitumisen jälkeen tulee esiin paljasta pintaa ja niin toden totta
kävi! Maltoin odottaa huoiman päivän ja tulos on tämä. Tasan kaksi vuotta sitten
se ajeltiin samana päivänä, joten nyt on helppo arvata mihin näyttelyihin turkki
kasvaa tarpeeksi. Iloista rallia se veti pihassa vapautumisensa kunniaksi...



Mätsäri Tre 13.6.12 Papu SIN3, Jazzy SIN1 BIS8, Roosa PUN1 BIS3 ja Tilda PUN1 BIS2



14.6.2012 ensimmäinen karviais maistiainen tänä kesänä! Viellä oli raakoja, mutta tämän
jälkeen on marjat jo maistuneet, kuin myös muutama omenanraakile(heinäkuun puoliväli)!

  

19.7.12 Jazzy kävi riehumassa menkalassa Paddyn ja Papan
kanssa, joista jälkimmäinen oli enemmän neidin mieleen.



17.7.12 Nokian metsissä hiiviskelyä..

20.7.12 Mummon mailla treffaamassa
karhuja, no ei nyt sentään..

Tampere-Turku, Turku-Tampere

Matkan tarkoitukseksi kohdistui Turussa oleva kansainvälinen näyttely. Ira hommasi meille yöpaikan Junilta. Matkaan lähti myös Jazzy, jonka tarkoitus oli päästä pyörähtämään Junin kanssa PM-kilpailussa. Alunperin tarkoitus oli jättää koko näyttely väliin yöpaikka pulan takia, koska bussi matkaajaksi minusta ja koirasta ei kaksin ole tuntemattomalla aluella. Rotukehä tuomarista puhumattaakaan...

Torstai tuli pyhitettyä vaatteiden pakkaamiselle, pyykki rumban pyörittämiselle ja jopa vaatteiden käsin pesemiselle! Bussi aikataulut joutui syyniin, kun etsin sopivaa yhteyttä Nokia-Tre välille, lopulta sopiva löytyikin.

Bussilla lähdettiin 12.45 kohti Tamperetta. Matka suijui tavalliseen tapaan rauhallisesti ja muutamaan tuttuun tuli törmättyä. Aikaa olikin tuhlattavaksi oikein reippaasti, joten alkuperäisen suunnitelman mukaan tuli syötyä..mitäs muutakaan? Leijona-Jazzy sai osakseen reippaasti huomiota ja rapsuttajia, myös tuntemattomilta.

Juna matka joutuikin sukkelaan viimeviikkoisen Kajaani matkan jälkeen. Meille varatut paikat sattuivat olemaan peräkkäiset, eikä juttelusta selvitty niskakivuita, joten vaihdettiin paikkoja tyhjään penkki yhdistelmään.

Jazzy otti ilon irti kaikesta huomiosta ja pääsikin Iran syliin..ainakin puoliksi. Laiskuus iski päälle, eikä jalat nousseet itsekseen. Iran apua kaivattiin siis jälleen. Juna "väsymys" aiheutti nauru kohtauksia ja naaman vääntelemistä..ei siitä sen enempää.

Turun asema oli pienen pieni, mini kopio Tampereen asemasta. Vaikka olihan se toki luksusta Nokian "asemaan" verrattuna. Junin äiti tulikin poimimaan pienen seurueemme ja matka jatkui kohti "yöpaikkaa", eli Junin kotia.

 Illalla olikin tekemistä. Syömistä, riehumista, koiran pesua&kuivaamista&trimmaamista. Lenkkeiltyä, tai pikemminkin kaatuiltua jäällä, missä asianomaiset riehuivat parhaansa mukaan, niin ihmiset, kuin koiratkin. Ennen pesua oli pienimuotoinen geesi-koulu, josta tuleva geesi-handleri selvisi erinomaisin tuloksin:)

 Ilta jatkui myös rasavilliä walesinspringerspanielia  seisomaan opettaessa. Samalla muilla raajoilla sai  työntää ylimääräisiä kuonoja kauemmaksi. Kyllä oli wss-uroksella kokoa ja tassukarvoja!

Kotoisat hauskatkotivideot, tuli kuvattua koiran pesun muodossa. Juni pestattiin tähän tärkeään tehtävään, josta suoriuduttiin seiniä värjäävin tuloksin. Koiran kuivaus onnistui myös. Kahden muun (nimeltämainitsemattoman) pelatessa Junin kännykällä "Temple Run" -nimistä peliä. Tyylipiseitä tulikin jaettua reippaasti, sillä kyllä se koiran kuivaaminen makuuhuoneen pienimmässä kolkassakin onnistui. Jazzy oli jo moisesta turkin hiplaamisesta väsynyt ja nukkui kuivauksen edetessä. Koiran puunaus huipentui turkin siistimiseen ja viimeinen silaus tehtiin näyttely paikalla ennen kehää.

Aamuinen herätys ei aivan ollut sitä virkeintä. Torkuttua oli jonkin verran herätyskellon soidessa uudelleen ja uudelleen. Jazzy oli toki jo pitänyt konserttinsa miltei tuntia ennen herätystä pihalle päästäkseen.

Näyttelypaikalle päästiin auto kyydillä ja samaltahan se näyttelypaikka näytti viimevuonnakin. Juni valitsi rauhallisen paikan turistiksi tulleen Duffyn häkille ja Jazzyn siistiminen alkoi. Muutamia minuutteja ennen kehää tytöt viellä petrasivat liikettä ja seisotusta. Mukaan lähti myös oma geesi-numerolapunpidikkeeni turvaa antamaan;)

Ennen SM-osakilpailua oli Varsinais-Suomen piirimestaruus, johon oli ilmoittautunut 23 osallistujaa. Kisa käynnistui normaalisti ja tavalliseen tapaan siihen kuului odottelu. Jazzy ottikin ilon irti kehässä olosta ja tarjosi tassua ihan reippaaseen tapaan, ehkä se nakkitasku sillä aukenisi..ken tietää? Junilla oli ainakin hauskaa!

Kehänauhan ulkopuolella tuli varmasti jännitettyä enemmän, miten niillä suosikki tytöillä oikeen menee. Suoritusta seurasin Iran kanssa herkeämättä ja piruvie, sehän meni upeasti, omaan silmään virheettömästi! Jazzy teki parastaan ja Juni esitti koiraa tyynen rauhallisesti vaikka iloisuus kaksikosta huokuikin yleisöön saakka. Lopulta jatkopaikka aukeni, voi sitä riemua!

Jatkoon otettujen ryhmä oli erittäin tasokas. Koiria liikutettiin ja seisotettiin vuoron perään. Lopulta kilpailija määrä tiputettiin viiteen. Juni ja Jazzy oli edelleen mukana, PM-sijoitus oli siis taattu! Jatkossa olivat Kashira & mopsi, Juni & portugeesi, Tilda & husky, Sini & cotton ja Karelin ja whippet. Sijoittaminen alkoikin pienen odottelun jälkeen. Viitoseksi osoitettiin nuorempien sarjassa kisaava Karelin, neljänneksi vanhemmissa kisaava Sini, kolmennaksi ylsivät suosikkiparini Juni&Jazzy, mun mussukat♥ Kaksi parasta saivat kiertää viellä kehää ja punainen ruusuke osoitettiin Kashiralle. Toiseksi sijoittui siis Tilda. Onnittelut kaikille sijoittuneille myös tätä kautta! 

PM-kisan jälkeen pakkailtiin tavaroita ja lähdettiin norwichi kehälle moikkaamaan Iran tuttuja. Tarkoituksena siis katsoa niiden jälkeen starttaavat folkit. Ärrierejä tulikin katseltua muutaman luokan verran, jonka jälkeen Juni soitti osari koira pulasta. Siinä tulikin sitten luvattua viellä jokseenkin energinen vesikoira junnukehään. Aikataulu olikin melkoisen tiukka. Koira tuli juotettua ja harjattua muutamaa sekunttia ennen kehän alkua ja sinne ne taas sujahtivat.

Osakilpailu kehän alkaessa Norjalainen tuomari ilmoitti, että PM-kilpailussa olleet koirakot hän vain liikuttaisi uudelleen, eikä tee uutta esiarvostelua. Kyseinen päätös jokseenkin mietitytti, mutta ratkaisu oli varsin hyvä Jazzyn hupenevan energiatason kannalta. Myös pienet ryhmä koot oli poikaa, olihan osallistujia huikeat 64 kappaletta!

Suoritus meni jälleen nappiin ja tuomari ymmärsi parin hienouden. Tytöt olivat jälleen jatkossa! Jazzy pääsi katsomon puolelle huilimaan ja juomaan. Juni taasen istuskeli ja paranteli kipeää selkäänsä.

Aika neljän ryhmän välillä kului suhteellisen nopeasti ja kehään tuli jälleen kutsu. Kahden kehän väliltä poistettiin kehänauha ja junnu kehä suureni entisestään. Jatkoon päässeitä kisaajia oli jäljellä seitsemäntoista. Pieniä valkoisia moppeja oli paljon. Edustettuina olivat myös molemmat vesikoirarodut, joukon suurimpana upea borzoi.

Suunnatonta seitsemäntoista junnun massaa liikutettiin ympäri kehää. Liikkeiden jälkeen koiria seisotettiin kauan. Tuomari tuli poimimaan kisaajien joukosta kymmenen jatkoon pääsijää. Muutama kilpailja oli jo jatkossa tuomarin kävellessä Junin ohi ilman käden ojennusta. Siltä se ainkin tuomaria silmälläpitäen vaikutti, ettei Juni mahtuisi kymmenen parhaan joukkoon. Paluumatkalla tuomari kuitenkin osoitti "ilmeisesti" uudelleen suosikki pariani ja kaksikon taival sai jatkoa jälleen!

Kymmenen parhaan joukossa tuli koiranvaihdot. Juni ja Jenny vaihtoivat koiria, jolloin Juni sai esitettäväkseen walesinsprinkun ja Jenny vuorostaan Jazzyn. Junin koira olikin Jennyn perään, mutta loppuakohden sai sen kumminkin kiinnostumaan itsestään. Geesi-neiti ei ollut moksiskaan vaihdosta, vaan esiintyi tyypilliseen tapaansa.

Sitten alkoi jännitys. Kilpailijoiden määrä oli tarkoitus jakaa puoleen. Valitettavasti Junin ja Jazzyn kisa päättyi tähän. Upeaa päivää ei voi kuin ihmetellä! Ensin Junin ja Jazzyn PM3 sija, jonka jälkeen viellä ensimmäistä kertaa vanhemmissa kisaavalle Junille kymmenen parhaan joukkoon pääsy osarissa, päheetä♥!

Junnut veivät suuren osan näyttely ajasta, joten isojen kehien odotteluun ei suuremmin aikaa kulunut. Samoihin aikoihin sain Iralta tietää, että Heilurihännän kasvattaja luokkaan tarvittaisiin mahdollisesti yksi esittäjä lisää. Valpastuin tietysti ja lupasin tulevani, jos handleri
pulaa olisi ja olihan sitä. Muutamaa RYP kehä jäi katsomatta, mutta ainahan kehässä olo katsomossa isutuskelemisen voittaa! Hihnanpäähän tälläkertaa pääsi Heilurihännän Love On The Run, tutummin Tuikku. Mummeli virkistyi kehään päästessään, vaikka ei se terrieri energiaa esitellytkään. Eikä mikään ihme, olihan se joutunut jättämään kotiin kaksi sukka-vauvaansa. Valeraskaus oli siis päällä.

Illalla tuli laiskoteltua, laiskoteltua ja laiskoteltu ja syötyä hyvää lasagnea sekä juotua pulloittain juotavia jugurtteja, nom. Vieraat rakastuivat lihaviin poikiin(makuualustat), mukaan lukien joukon rinsessa Jazzy. Illalla sitä sai häätää pois miehien luota vastakkasiseen huoneeseen, jossa nukuimme. Yöllä face riippuvuus iski päälle..kera yhteisten läppiemme;)

Illan fiksuin ideamme oli torkuttaa aamulla herätyskelloa tunnin ajan. Nooh, fiksuudesta viis oli pakko nousta ylös pakkaamaan tavaroita. Molemmat vesikoirat lähtivät mukaan, Jazzy turistiksi ja Duffy rotukehäilemään.Tyypilliseen tapaani juoksin viellä ympäri kämppää etsiessä tavaroitani muiden odottaessa ovella, samaan tyyliin, kuin edellisenäkin aamuna. Mitä tästä opimme? Pakkaa kaikki tarpeellinen edellisenä iltana mukaan, joka koskee myös Iraa.

Näyttelypaikalla oltiin edellispäivää myöhemmin, mikä aamu-unisille sopi oikein hyvin. Aamu käynnistyi portugeesi kehän katselemisella ja kuvaamisella. Niiden jälkeen vuorossa perrot, joihin Dyffy oltiin ilmoitettu. Jazzy oli ihan naatti eilisen päivän johdosta, eikä jaksanut riekkua..hyvä niin.

Duffy esiinty kehässä hienosti, eikä ulkomuodossakaan kovasti negatiivista ollut. Neiti palkittiin ERIllä ja oli luokkansa toinen, hienoa!
Juni lähti kiireellä pois näyttelypaikalta, korispelin takia. "Hei haloo?!?" lähteä vapaaehtoisesti pois koiranäyttelystä, jotain on pahasti vialla...

Junin lähdettyä suuntasimme havannankoira kehälle, jossa Anni olikin parhaillaan Pipsan kanssa. Tuomarin toimille tuli naurettua, mutta ainakin tuomari tiesi..tai ei tiennyt mikä oli mielestään kehän kaunein koira. Kaunis havaneitonen palkittiin lopulta varasertillä, tullen varavalioksi. Kieh, kieh..kyllä se vika serti sieltä viellä tulee:)!

Nea pöllähtikin sopivasti paikalle kehän loputtua ja saimme Iran kanssa kaipaamamme riiseni-koulun.
Uhri olikin hurmaava prinssi "Diego"..joka rakastui prinsessa Jazzyyn. Upea persoona mies olikin ja käsittetyyn tottuneena sen asettelu oli suhteellisen helppoa, vaikka suuret rodut eivät niihin tutuimpiin kuulukkaan. Lopuksi otettiin viellä yhteiskuvaa, joka on joko edustava tai ei niin edustava. Veikkaan vahvasti viimeistä.

Iran kanssa seurattiin loppukehiä noin puolet mahdollisista. Bussilla oli tarkoitus lähteä seikkailemaan juna-asemalle. Seurakoirien ryhmän ollessa puolessa välissä soi kännykän herätyskello merkiksi lähdön tapahtumisesta. Pihalle tuli käveltyä kymmenessä minuutissa. 15 sekunnin jälkeen aivoissa kolahti ja tuli kiirehdittyä takaisin kehän reunalle, kun huomasimme pysäkin sijaitsevan lähempänä, kuin luulimmekaan. Paluu kehän reunalle tapahtuikin yhdeksän minuuttia lähtöä nopeammin:D ..molempien suosikki lk.chihu voittikin lopulta ryhmän. Bussi matka sujui rauhallisesti, osin jopa koomaisin tunnelmin. Tuntemattomalla seudulla liikkuminen oli haastavaa ja tuntomerkkinä stop napin painamiselle oli "vanhat talot", jotka ympäröi kadun molempia puolia, juuri ennen aseman näkymistö. Sataa metriä ennen pysäkkiä Ira kiljaiseekin näkevänsä aseman, ehkä kuskia ajatellen liian myöhään, mutta kumminkin. Vanhoista taloista ei siis ollut tietoakaan:D

Juna-asemalla aika kuluikin Iran junalippua metsästäessä. Matkaajan laukku tulikin käännettyä ympäri pariinkin otteeseen. Muut matkustajat saivat siis näytöksen iran vaatekkaapin sisällöstä. Lyhykäisyydessään kaikkien vaikeuksien jälkeen selvisi, että juna-lippu oli jäänyt Junille. Ehtivänä vanhempana Junin äiti kärräsi lipun matkaajan käteen. Loppuhyvin kaikki hyvin.

Paluumatka kului hitaamminkin kuin tulomatka, johtuen kenties virkeys tasosta. Kyseistä kappaletta edustaakin otollisesti Iran ja Jazzyn tilannekuva, joka on kaikesta huolimatta otettu menomatkalla Turkuun. Matkaan kuului syöminen ja kuvien plärääminen. Mukaan ottamani Annual 2012 koki kovan kohtalon, kun sitä ei ennakkotiedon mukaisesti avattukaan kertaakaan matkan aikana.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä päättää pisin postaus ikinä. Blogi kärpäsen puraisemana täytyy kyseinen bogi toivottavasti useammin.

Vuosi 2011 ~ yllätysten vuosi

Pongasin Petsien foorumilta listauksen vuoden 2011 tavoitteista ja suunnitelmista (09.12.2010). Tässä hieman selittelyjä ja mutinoita:

Jazzylle tavoitteita ja suunnitelmia:

• Löytää jokin harratus,josta molemmat pitää.

Nooh, näyttelyt on vakinaistunu omaksi harrastukseksi, joten kaippa tätä voi sanoa onnistuneeksi. Toisaalta taas muistan tarkoittaneeni jotain vauhdikkaampaa, mutta valinnanvaraa ei kummoisemmin täälläpäin ole.

• Näyttelyistä ERI, suuri toive, mutta viellä hyvin kaukainen.

Tänä vuonna tavoite lyötiin erinomaisin tuloksin, vaikka yksi H ja EH mukaan mahtuikin. Suurena yllätyksenä 5x ERI, 5x SA, kolme luokkavoittoa, pari luokka kakkosta, VASERT, SERT ja VSP!

• Saada Jazzyn miestuomari pelko ruotuun.

Tämä tapahtuikin yllättävän helposti, nykyään ei tarvitse miestuomareita missata pelontakia, vaan enemmänkin asiantuntevuuden takia;) Tampereen miestuomari oli selvästi samoilla linjoilla Jazzyn kanssa ja neiti menikin oikein oma ehtoisesti ja häntä heiluen tuomarin luokse. Välillä sitä epäluuloa kyllä näkyy, mutta pelosta ei voida puhua. Tapahtuma on enemmänkin sarjassa "no yök".

• Korvien katoaminen pois. (ei yleistä, mutta sitäkin sattuu)
• Koiran ruuan himoa vähemmälle + lopettaa varastelu (vaikeaa, mutta kannattaa)

Koiran ruuan himoa vähemmälle + lopettaa varastelu (vaikeaa,mutta annattaa)

Yllättävän hyvin on opetus korviin asti kantautunut. Vapaanapitoa on tullut lisättyä myös niillä alueilla, jossa en ennen ole asiaa edes ajatellut. Viellä ruuanhaju on ylitsepääsemätöntä ja siitä tuskin koskaan tullaan Jazzyn kohdalla pääsemään.
Pyödälle hyppiminen ja varastelu on laantunut, mutta aina niin käydessä tulee muutaamn päivän pakon omainen pöytien kyttäily, jolloin on varmistettava, ettei ruokaa ole näkyvillä.


Itselleni koiriin/esittämiseen liittyviä tavoittaita ja suunnitelmia:

• Virallisiin Junior Handler -kisoihin osallistuminen + eri rotuisten koirien esitys.
• Onnistunut Junior Hander kilpailu, vaikken sijoittuisikaan.

Tainnut ennemminkin ryöstäytyä käsistä, niin junnu- kuin koirien esitys rotukehissä. Virallisia JH kisoja takana nyt 14. Joista sijoituksia 2x 1/1 (toisella kerralla ei nuorempia), JH2, JH3, JH4, JH5 (+2x jatkoon). Tähän päivään mennessä on tullut esitettyä (rotukehät+JH+kokeilut) 35 rotua ja 64 yksilöä. Onnistuneita kisoja on ollut monta, esimerkiksi Birma-wss kisattu junnu kisa Kangasalla. Vaikka kyse olikin vain erkkarista, toi sijoittuminen siitä joukosta toivottua itseluottamusta.

• Etsiä Jazzylle parempi sopiva ruoka.

Haaste suoritettu! Tällä hetkellä Jazzy popsii tyytyväisenä Orijen ruokaa, josta maha tai korvat eivät oireile.

• Ostaa kunnon trimmeri ja sakset (+ohennussakset) koiran siistimiseen.

Trimmerin ostaminen on jäänyt, vaikka kieltämättä se vanhakin asiansa ajaa. Kesällä tulikin ostettua kaksipuoleisetohennussakset kultsun trimmaamiseen, joilla on myös Jazzyn paikoittainen siistiminen käynyt. Myöhemmin käteen jäi kunnon suorat sakset.

Vuodelle 2012 on suunnitelmissa (toiveissa) saada Jazzylle kaksi "viimeistä" SERTiä, mahdollisesti myös SERTi jahtiin Viron puolelle. Saa nähdä mitä vuosi tuo tullessaan!

Äidinkielen aine

Kirjoitelma PK11 2011 ÄIP1

Aiheita oli 15 kappaletta, joista seuraavat sain jotenkin sattuneesta syystä liitettyä koira harrastukseen. Tunnilla oli siis naurussa pidettelemistä:D Lopuksi aihe 10. päätyi kirjoituksen alaiseksi. Olkoon sen numero vaikka tavoitteena, vaikka numeroita vain "neljä" onkin (0-3).

3. Mitä harrastus kertoo harrastajastaan
4. Hukumme turhiin tavaroihin
7. Miksi vapaa-aika on tärkeää?
10. Kerro lemmikkieläimestäsi ja sen hoidosta.
11. Harrastan...

Aina olen pitänyt kirjoitustyyliäni tylsänä ja virkkeet ovat olleet täynnä asiaa ja turhaa täytettä. Kaikesta huolimatta päätin virkistää blogia tälläisen teksin varassa, joten olkaapa hyvät. Seuraavaksi on siis tiivistys Jazzyn elämästä.

Pidä kiinni ruuastasi, täältä tulee Jazzy

Oven avatessasi vastassa on koira kenkä suussa. Ensin huomio kiinnittyy tavaran suusta noukkimiseen. Seuraavaksi naurat sen trimmaukselle. Siirtyessäsi peremmälle taloon seuraa se sinua herkeämättä. Jos huomiota ei heru tai se loppuu, alkaa ”lääppiminen”, eli tassun antaminen. Se on viisi ja puoli -vuotias portugalinvesikoira narttu Jazzy, joka on kotoisin Portugalista. Nimen kirjoitus tyylistä huolimatta, se on ääntynyt ajan kuluessa suomalaisittain Jatsiksi.

Kolme vuotta sitten sain vanhempani vakuuttuneeksi siitä, että olisin valmis ottamaan vastuun koirasta, vaikka vanhempani siitä ns. päävastuussa ovatkin. Syksyllä 2009 alkoi täysikasvuisen koiran etsintä. Kriteereitä koiralle oli monia, joten aivan helposti ei koiran etsintä sujunut. Keväällä 2010 tarjottiin meille kolme -vuotiasta tuontikoiraa Jazzya. Se tuli ensin koeajalle pariksi kuukaudeksi, jonka jälkeen se jäi meille asumaan.

Rotuna portugalinvesikoira on leppoinen kaveri, joka tarvitsee riittävästi liikuntaa ja aktiviteettejä. Liikumme kolme kertaa päivässä säästä riippumatta. Sängyn koristeeksi portugeeseistä ei ole, vaikka kyseisessä koirassa sitäkin vikaa on, sillä se täytyy silloin tällöin houkutella sohvalta lenkille. Jazzy on luonteeltaan ystävällinen, eli se rakastaa niin lapsia, kuin vanhuksiakin. Turhaa haukkumista se ei harrasta, joten se on naapureiden suosiossa. Haukkuva hälytysjärjestelmä lukkiutuu päälle pimeän saapuessa karkoittaen tarvittaessa reviirille tulevat tunkeilijat persoonallisella äänellään ja matalalla murinallaan.

Portugalinvesikoira on vanha rotu, vaikka koiramäärä maittain ei kovin suuri olekaan. Sitä on käytetty kantarotuna mm. villakoirien jalostuksessa. Portugalinvesikoira rotuna on jalostettu Portugalissa, mutta keskiajalla laivaliikenteen mukana se alkoi levittyä laajemmalle. Rotua on käytetty pääasiassa vedestä noutavana vesikoirana ja viestien ja tavaroiden viejänä rannasta tai veneestä toiseen. Verkoista karanneiden kalojen kohtalo oli vesikoirien kynsissä. Ne palauttivat karanneen saaliin takasin omistajalleen. Käyttötarkoituksensa mukaisesti myös Jazzy ui mielellään, mutta se on jättänyt sukeltamisen rotukavereilleen, sekä jälkeläisilleen. Pelastusliivit joutuivat koetukselle, kun Jazzy päätti hypätä keskellä järveä pois veneestä. Eipä aikaakaan, kun se jo rannassa viiletti tyhjä nakkipaketti suussaan. Portugalinvesikoirilla on tassuissaan räpylät ja läppä nielussa, jotka edesauttavat niiden alkuperäistä tarkoitusta. Näinä päivinä portugeesit ovat seura- ja harrastekoiria. Alkuperäiselle käyttötarkoitukselle ei ole enää tarvetta koneiden tullessa käyttöön. Kaikesta huolimatta Portugalin rannikolla on vielä koiria, joita käytetään alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Tyypillinen piirre rodulle onkin sinnikkyys, joka Jazzyn kohdalla tulee ilmi erityisesti ruuan kanssa. Sitä tavoitellaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, myös niillä kielletyillä.

Portugalinvesikoirien trimmauksesta tulee mieleen leijona. Turkki kasvaa taukoamatta, mutta sen kuono ja peppu ajellaan kerran kuussa. Takimmaisista kylkiluista hännän puoleen väliin asti on turkki lyhyttä ja hännän päässä tupsu. Trimmaus piti koiran sisäelimet lämpiminä ja lyhyessä karvassa olevat takaraajat saivat enemmän voimaa ja vauhtia vedessä liikkumiseen. Hännässä on tupsu yksinkertaisesti näkyvyyden takia ja siihen sidottiin punainen nauha koiran työskennellessä.

Alkuperäisessä trimmauksessa portugeesit menevät näyttelyihin, eikä lyhyeksi trimmatuilla ole niihin asiaa. Kotona kyseinen kotitrimmaus on varsin helppo, sillä koira ajetaan kokonaisuudessaan lyhyeksi, eikä koiraa tarvitse harjata. Häntätupsu jätetään silti usein kertomaan, että kyseessä on vesikoira.

 Jazzyn turkki on melko helppo hoitoinen. Harjaan sitä pari kertaa viikossa takkujen poistamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Turkin pesen vähintään kerran kuukaudessa tai muutamaa päivää ennen näyttelyä. Märkä koira on tietenkin föönattava kuivaksi, jolloin koira pysyy terveenä ja turkki pöyhkeänä. Pesuun ja kuivaukseen kuluu aikaa tunnista puoleentoista tuntiin. Tarvetta tehoföönin ostamiselle ei ole, vaikka se säästäsikin aikaa ja hermoja suuresti.

Ruoka, se maaginen sana, on Jazzyn elämän keskipiste. Ruoka ja silmitön nopeus kulkevat tassu tassussa. Ruuaksi se syö Kanadalaista nappulaa. Toiset tilaavat sieltä vaatteita, minä koiranruokaa, joka herättää usein hilpeyttä ihmisissä. Nokialla ei juurikaan ole tarjolla koiranruokaa, jossa hinta-laatu suhde olisi kohdallaan. Lisäksi sen täytyy tietysti olla koiran elimistölle sopivaa, joka tuottaakin enemmän ongelmia. Ruuassa ei tietenkään saa olla ylimääräisiä E-koodeja, väriaineita tai

säilöntäaineita, eikä se saa sisältää BHA:ta, joka on syöpää aiheuttava ainesosa. Vehnää ruuassa ei tule olla, sillä se tulee miltei samanlaisena pihalle ja aiheuttaa koirissa turhaa ihon kutinaa. Liha prosentin täytyy siis vastaavasti olla suuri. On tärkeää, että koira saa tarvitsemansa aineet ruuasta eikä se saa sisältää turhia täyteaineita. Internetistä tilattu ruoka tulee kätevästi ovelle asti, eikä aiheuta ylimääräisiä haku kustannuksia.

Jazzylla on tapana varastaa ruokaa pöydiltä, joka on alkanut sen ensimmäisessä kodissaan Portugalissa. Kaikki ylimääräinen vararavinto on siis syytä piilottaa ”Natsin” varalta. Isänpäiväkakku, mokkapalat, paahtoleipäpaketit, kreikkalainen salaatti, karkkipussit, jauhot ja monet muut ”herkut” ovat kokeneet arvoisensa päätöksen Jazzyn johdolla. Sille siis kelpaa kaikki syötävä ja syötäväksi kelpaamaton, lukuun ottamatta banaania. Kohtutulehduksen takia käytetty kipulääke oli erityisen hyvää Jazzyn mielestä ja se annettiin palkkana muutamasta tempusta. Nam!

Herkkupepun entisen omistajan lapsi sanoikin, että ”se on kotoisin nälkämaasta”. Varsin osuva ilmaus pikku-pojalta sen menetettyä aamupuuronsa nälkäisemmän vatsaan. Vai miten se nyt menikään?

Syksyisin marjat ja omenat katoavat mystisesti puista ja pensaista. Erityistä herkkua ovat juurikin omenat, joita se saalistaa hyppimällä oksien alla ja tarraamalla puussa kiinni oleviin omeniin. Maassa omenat ovat usein matojen maistelemia ja mustelmilla, joten ne käyvät syötäväksi vain kiireessä. Marjat se noukkii pensaista suoraan kitaansa, erityistä herkkua ovat vadelmat ja karviaiset. Saamme siis kiittää Jazzy siitä, että juuri kukaan muu ei saanut mahaansa täyteen karviaisista tänä syksynä.

Tuore, täynnä aromeja oleva lämpökompostorin multa saa vikkelyyttä Jazzyn kinttuihin. Tästä seurauksena on koira, jota seuraa haiseva haju vana, joka ei lähde turkista kuin ajan kanssa tai välittömästi tapahtuvan pesun yhteydessä. Myös kaikki muu haiseva herättää huomiota, joka taitaakin olla yleistä useimpien koirallisten arjessa. Kissankakka on erityistä herkkua ja sitä haetaan naapureiden pihoista saakka. Korvilla on siis tapana kadota ruuan tullessa kuvioihin, ellei se suoraan ihmisen kädestä tule.

Harrastamme näyttelyitä, joissa käymme mahdollisimman usein. Eli silloin, kun tuomari miellyttää. Haastavaksi asian tekee Jazzyn pitkä lanne, kapea pää sekä pitkä kuono. Rotumääritelmään verrattuna, jos se ei selväksi tullut. Tarkoitus olisi saada Jazzysta Suomen- ja Viron muotovalio kaikista sen ”puutteista” huolimatta. Näyttelyelämä on virkistävää ja viikonloput vievä harrastus, joka vie myös kaiken ylimääräisen ja tarvittavankin rahan. Tarkoitus oli aloittaa agility harrastus, mutta löysien lonkkien takia, emme ole siihen ryhtyneet. Kävimme myös tottelevaisuuskoulutus kurssilla, mutta se on turhan jäykkämielinen harrastus meille. Kaipaamme hupia ja hauskuutta.

Kaiken toiminnan jälkeen Jazzy siirtyy tyytyväisenä ruokalevolle. Tältä koiralta unen lahjoja löytyy! Uni ei katso aikaa, paikkaa saati tyyliä. Varsinkin auto on erinomainen päiväuni paikka. Tämä neiti, kun rakastaa autoilua, niin perheemme autoissa, kuin myös julkisissa. Untenmaille siirtyessään Jazzy ottaa mukavan asennon ja päästää tuhahduksen. Mitä syvemmässä unessa koira on, sitä enemmän kieli sen etuhampaiden välistä näkyy. Se näkee usein myös unia, joiden aikana jalat vipottaa vinkumisen ja murinan säestyksellä. Uneksiminen loppuu lyhyeen, jos keittiöstä kuuluu vetolaatikoiden avautumista tai pussin rapinaa. Usein pelkkä kävely keittiöön saa Jazzyn aistit valpastumaan.

Yksi sen lempi paikoista, on se oma pieni patja. Sinne se kantaa kaiken, joka tuoksuu tai näyttää ruualta. Satunnaisesti sieltä löytyy myös korvapuikkoja, jotka ovat yksi Jazzyn erikoisista mielenkiinnon kohteista. Aamuisin sieltä voi joutua hakemaan juustohöyliä ja joskus jopa puukkoja. Niitä käytetään tikkareiden tavoin, eli hiukopalana öisin. Kaikesta sattuneesta huolimatta omistajat, kun saattavat jättää pöydälle kaikkea ruokaan koskenutta. Patja ei tietenkään ole käytössä vain öisin. Sillä on käyttöä myös luiden syömisen yhteydessä, eihän niitä voi kovalla lattialla syödä. Suurin osa varastetuista ruuista tai niiden roskista löytyy myös kyseiseltä patjalta. Mieleen juolahti juurikin päivä, kun tulin kaverini kanssa kotiin. Keittiöstä olohuoneen taakse meni pitkä vehnäjauholla kuorrutettu prinsessan tie. Patjalta löytyi itse prinsessa jauholla kuorrutettuna, ei kun siivoamaan!

Kaikessa fiksuudessaan Jazzy on erittäin sympaattinen otus, jolla on huumorintajua. Se ilostuttaa päiviämme kekseliäisyydellään ja tyhmyydellään. Kaikkea koettua on mukava muistella, vaikka tapahtuma hetkellä nauru olisikin ollut kaukana.

Tunnustus..

Tunnustuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Kiitokset kuuluu siis Lauralle, jonka mielestä meillä on selvästi jotain tunnustettavaa.

Annan tunnustuksen innon Iralle, Hennalle, Millalle, Julianalle, Oonalle, Marille, Sonjalle ja Sannalle.

tästä se lähtee..

*Haluaisin osan Jazzyn ahneudesta. Koulussa ei yhdeksän aikoihin tarvitsisi pohtia miksi aamulla ei ruoka maittanut ja miksi jalat vipottavat kohti vakipaikkaa (koulun kioskia/ravintolaa).

*Jazzysta piti tulla kotikoira, jonka kanssa käydään vain lenkillä ja harjoitellaan temppuja. Kuinkas kävikään? Näyttelyt vie suuren osan ajasta ja niissä käydään aina kun on mahdollista. Loppuvuoden näyttely kalenteri pullottaa..rahapussi ei niinkään.

*Vihaan junan vaihtoja. Kiitos Kuopion valmennusviikonlopun. Kiire oli melkoinen ja paniikki varma. Toistaiseksi junaan on aina ehditty, mutta tulevaisuudesta en tiedä. (miten niin elän viellä eilisessä valmennusviikonlopussa?)

*Istun päivisin liikaa koneella tai naputtelen viestejä tunneilla. Tosin tämä johtuu kavereista/ystävistä, joita en näe "normaalisti" arkena. Asianomaiset saavat tunnistaa itsensä tästä.

*Ensivuoden haave haaveena on saada harrastuskoira taloon. Haave näyttää kylläkin toteutumattomalta, mutta aina saa haaveilla. Roduista päälimmäisenä pyörii tällä hetkellä portugeesi (ofc.) ja englanninspringerspanieli.

*Jazzyn turkin alla vainoaa monsteri (maha), joka jakelee käskyjä. Kohteeksi joutuvat useimmiten pöydällä olevat ruoat. Oleellinen asia ei toki ole se, missä ruoka on vaan miten sen saa toimitettua koiran ohjaajalle (mahalle).

*Tarkoituksena on saada Jazzysta valio kahden tulevan vuoden sisällä. Ennen sitä ei turkki lähde tai jos lähtee niin se palaa pian takaisin (toivottavasti) parin vuoden sisällä. Päinvastaisesti valionarvon saavutettuaan se pääsee eroon karvoistaan, ellei ole pakkasta. Lupaan myös, että Jazzya näkee muutamissa veteraani luokissa, jos sen pää ja terveys sen sallii.

*Kaupassa käydessäni kyttään ensimmäisenä jakku-hame-housu-kenkä osastot näyttely vaatetusta etsiessäni. En pidä sitä normaalina, mutta tiedän muutaman muunkin käyttäytyvän samalla lailla (lienee lohdullista).

Kuvahaaste 2011

1. Tältä näytimme muutama vuosi sitten 

Syksyltä -09

2. Toisinaan Jazzy on hyvin edustava.

Alku talvesta harjoiteltiin esineiden/asioiden suussa pitämistä.

3. Tästä kuvasta voi päätellä mitä harrastamme

Tampereen KV 8.5.11 Ensimmäinen ERI ja SA! Tuomarin ja

kehäsihteerin miettiessä Jazzyn rungon pituutta.

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle

21.5.11 Toijalassa lammella ft. Henna ja Jali

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa

30.4.11 mätsäri Viialassa. Lotta, Jali, Iita, Papu ja Jazzy

Kuva tuli Hennalta nimellä petsieteinit.PNG

6. Haluaisin elää mm. tämän hetken uudelleen

Valkeakoski 13.8.11 Jazzy VSP & SERT

Lahti RN 16.1.11 Ensimmäinen virl. JH kilpailu! Opettajana Last Flurry's Cristalina,

joka lähti parempaan paikkaan verisyövän uuvuttamana 2.10.11 <3

7. Muunmuassa nämä persoonat ovat huippuja

Jali & Jazzy Toijalassa 21.5.11

Mätsärin jälkeen 14.4 Linnainmaalla
  Beffi, Pipsa, Jazzy, Papu ja Bertta

Team Karloon Pentunäyttelyssä Tampereella 25.9.11

Tanja&Kasper, Ira& Eddie, Fanni, Juliana&Telma

(en millään selvinny yhdellä kuvalla!)

8. Ei paljoa naurattanut

45min lenkki + karkaus pihasta ja 10min juoksu naapurien pihassa = Jazzy altaassa

9. Tämä on minusta kaunis kuva

Syksyä Nokialla

10. Lopuksi paras (tai ainakin yksi niistä) kuva ikinä

Vilppulassa käytiin "lomailemassa", siis vahdittin mummoa, vai miten se nyt oli?

Pääerkkarin aikataulut esillä..

Jei! Hyvinkään pääerkkarin aikataulut ilmaantuivat tänään nettiin. Portugeeseja on 50kpl, joista 7 on pentuja ja 17 uroksia, loput 26 narttuja. Järkytyksekseni huomasin myös, että portugeesit ja JH menevät melko varmasti päällekkäin, joten pitää varmaan jonkin asteista vara handlerin etsintää pitää yllä (Julle, huhuu).

Päivitystä Jazzyn turkin määrästä menneeltä perjantailta. Sitä onkin ihan kiitettävästi sinunaantunut!

Ira tekeekin parasta aikaa Jazzyn blogiin uutta ulkoasua, joka paljastuu jonkin ajan kuluttua. Sen ulkonäkö on minullekkin viellä suhteellisesti yllätys, mitä nyt kuvat ja taustan olen nähnyt.